Todellisuusopas

Todellisuusopas Angelika Leikola

Angelika toimii toiselle tämän sisimmän heijastajana. Hän ei ajattele kenenkään puolesta. Sen sijaan, hän kysyy muun muassa kysymyksiä, jotka selkeyttävät kunkin sisäistä maailmaa ja auttavat saamaan kosketuksen siihen mikä on aitoa.

Kyseessä ei ole pelkkä keskustelu, vaan tapaamisessa/tapaamisissa työstetään aina konkreettista edistystä ja läpimurtoja.

Synnynnäisen heijastuskykynsä lisäksi Angelika on opiskellut monien mentaalihuippujen opissa eri puolilla maailmaa. Hän on perehtynyt muun muassa ihmisen tapaan vääristää todellisuutta sanoihin ja mielikuviin samaistumalla, kielirakenteisiin, kehon alitajuiseen viestintään sekä neurovalmennukseen. Lopulta erikoistuen ydinongelmien kanssa työskentelyyn - pelkojen, tunne-ehdollistumien ja uskomusten purkamiseen.

Opiskeltuaan ja tutkittuaan ihmismielen toimintaa ja siihen vaikuttamista parikymmentä vuotta, käytyään läpi monia prosesseja, vaikeita elämänvaiheita ja tilapäiseksi jääneitä huippukokemuksia sekä työskenneltyään lukuisien ihmisten kanssa, hänen oli myönnettävä: mielen tasolla eläminen oli pintapuolista ja pelon varaan rakennettua. Hän koki, että mielen toimintaa (ajattelua) ei voinut pidemmän päälle korjata tai parantaa, sillä se tuotti tilalle uusia ongelmia ja vääristyneitä kokemuksia.

Oivalluksensa jälkeen hän "tyhjensi pöytänsä”, luopui aikaisemmasta tavastaan työskennellä ja lähti tielle, jota kulkiessaan hän kyseenalaisti kokonaisvaltaisesti käsityksensä itsestään ja siitä, millaisena hän oli nähnyt todellisuuden.

Ja löysi sellaisen tason ihmisyydessä ja elämässä, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut aikaisempaa tietoa.

Nykyään Angelika auttaa muita "siivoamaan" sitä mikä rehellisen kokemisen ja aikuiseksi kasvamisen esteenä. Näin rakentamisen sijaan puretaan, kiinnipitämisen sijaan vapautetaan ja joksikin tulemisen sijaan suunnataan huomio siihen mikä jo on.

Angelikan maanläheinen työskentelytapa sopii niille, jotka todella haluavat kohdata itsensä ja mennä eteenpäin.

ihmissuhteet

Ihmisten väliset hallintadraamat

Seurasin jonkin aikaa sitten ihmisjoukossa tapahtuneita hallintayrityksiä.

Sain samalla oivan tilaisuuden pohtia millaisia hallintakeinoja olin aikaisemmin itse käyttänyt. Ja millaisien keinojen kohteeksi olin joutunut.

Ikävä, mutta tarpeellinen kokemus, josta olen nyt kiitollinen.

Asiaa pohtiessani, läheiseni muistutti minua kirjasta, jossa hallintadraamat on laitettu kategorioihin ja selkeytetty niiden toimintaa käytännössä.

Tällainen tiedon helmi löytyi James Redfieldin kirjasta Yhdeksän oivalluksen tie.

Lyhyesti:

Redfieldin mukaan jokaisen draaman takana on pyrkimys saada tilanne henkilön itsensä kannalta haltuun ja viedä toiselta energiaa.  Continue reading

Hyvä roolimalli

(maanantai 7. lokakuuta 2013.Siirretty entisestä blogista)

Satuin näkemään viime viikolla erään äidin viestin nuorelle artistille hänen Facebook-sivuillaan.

Äiti kiitteli miten hieno roolimalli hän oli lapsille ja nuorille, ja miten hän toivoi tämän jatkavan samalla tiellä (ettei hänestä muun muassa löytyisi mediasta ikäviä juttuja matkan varrella).

Äkkiä vilkaistuna viesti vaikutti positiiviselle kannustukselle. Se herätti kuitenkin epämääräisen häiriösignaalin sisälläni, jonka syytä jäin pohtimaan.  Continue reading

Rehellinen lounas

(tiistai 2. heinäkuuta 2013.Siirretty entisestä blogista)

En yleensä juurikaan pidä ihmisistä, mutta te kaikki olette mahtavia! Kukaan teistä ei ärsytä minua. Pidän teistä jokaisesta. En ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa joukossa.

Tämän tunnusti eräs Fuck it-retriittiläisistä Italiassa viikon loppupuolella. Koko ryhmä alkoi nauraa hänen kommenteilleen.

Jäin miettimään mikä porukassamme saattoi olla niin erilaista verrattuna hänen aikaisempiin kokemuksiinsa ihmisten seurassa olemisesta.

Jokainen meistä oli toisistaan erilainen, oma persoonansa, erilaisine taustoineen, erilaisine kokemus- ja näkemys maailmoineen, erilaisine tapoineen. Me emme olleet maailmaa syleileviä hörhöjä tai muutakaan vastaavaa. Emme mitään jota olisi voinut määritellä.

Oikeastaan muuta kaikkia yhdistävää tekijää ei ollut kuin ihmisyys.  Continue reading

Kerro kerro kuvastin…

(sunnuntai 27. tammikuuta 2013.Siirretty entisestä blogista)

Intialainen nunna lähtee retriittiin. Kaikki yhteisön jäsenet sanovat: ”Voi me tiedämme, että se on yksi hänen päähänpinttymistään. Hän osallistuu jatkuvasti kaikenlaisiin työpajoihin ja retriitteihin, mutta hän ei ikinä muutu.” Nyt käy kuitenkin niin, että sisar muuttuu juuri siinä tietyssä työpajassa tai terapiaryhmässä tai mikä se nyt onkin. Hän muuttuu; kaikki huomaavat eron ja sanovat: ”Olet tainnut todella oivaltaa jotakin!” Hän on muuttunut ja ero on nähtävissä hänen käytöksessään, kehossaan ja kasvoillaan. Niin käy aina kun tapahtuu sisäinen muutos…No, sisar palaa yhteisöönsä ja koska ennakkoluuloisella yhteisöllä on hänestä lukkoon lyöty käsitys, se katsoo häntä edelleen tuon ennakkoluulon läpi. Yhteisön jäsenet ovat ainoita, jotka eivät näe hänessä tapahtunutta muutosta. He sanovat: ”No, hän vaikuttaa hiukan piristyneemmältä, mutta odotetaan vain, kyllä hän on kohta taas masentunut.” Ja muutaman viikon kuluttua hän todellakin on masentunut, reagoi yhteisön reaktioon. Ja kaikki sanovat: ”Mehän sanoimme niin, ei hän ole muuttunut.” Tragedia on siinä, että hän oli muuttunut, mutta he eivät nähneet sitä. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa väärästä näkökulmasta johtuvat seuraukset ovat tuhoisia.

Anthony De Mello, Havahtuminen

Se mitä en ole vielä blogissani käsitellyt on ympäristön vaikutus ihmiseen, joka kokee elämänmuutoksen.  Continue reading

Helvetti on toiset ihmiset?

(torstai 25. lokakuuta 2012.Siirretty entisestä blogista)

Filosori ja kirjailija Jean-Paul Sartre totesi aikoinaan: helvetti on toiset ihmiset.

Uskoakseni suurin osa ihmisistä (itseni mukaanlukien) on saanut todeta tämän oman elämänsä varrella.

Kuten senkin, että muut voivat olla myös taivas.

Harvardissa lanseerattiin aikoinaan tieteen historian perusteellisin pitkäaikaistutkimus, jossa kartoitettiin hyvän elämän avaimia. Siinä ihmissuhteiden merkitystä kuvataan näin: Haasteista voi selvitä, vaikkei ensimmäisinä elinvuosina mikään oikein puhuisikaan sen puolesta. Onnistuminen ei vaadi sen enempää rikkautta kuin älykkyyttäkään. Se vaatii kykyä, jonka jokainen on saanut syntymässään: kykyä päästää toinen lähelle ja solmia luottamuksellisia ja läheisiä ihmissuhteita.

Yksi aikuiseksi tulemisen parhaita puolia on valinnan vapauden lisääntyminen siinä millaisten ihmisten kanssa viettää aikaansa.  Continue reading